Länsimaisen ja kiinalaisen lääketieteen lääkärinä toimin näiden eri lääketieteen järjestelmien välillä ja pyrin yhdistämään molempien vahvuuksia.

Vatsavaivaisen tarina:

”Potilas oli kärsinyt pitkään jatkuvasta ripulista, joka haittasi jokapäiväistä elämää. Lisäksi vatsa turpoili ja vointi ylipäätään palelevainen ja väsynyt, etenkin ruokailun jälkeen. Länsimaisen lääketieteen mukaisesti kaikki vatsatutkimukset oli tehty; laboratoriokokeet ( mm. laktoosi-intoleranssi keliakia, helikobakteeri, tulehdus) sekä erikoislääkärillä maha-suolikanava oli tähystetty. Lopputulemana ja diagnoosina oli toiminnallinen ripuli. Kiinalaisena lääkärinä hoidin tapauksen kiinalaisen diagnoosin mukaisesti suosittelemalla kiinalaisittain yksilöllisiä muutoksia ruokavalioon. Kuvatun tapauksen oire lievittyi jo muutamassa viikossa.”

“Hoida ensin ruokavaliolla; jos se ei auta, käytä lääkkeitä vasta sitten.” – Sun Simiao, 600jKr. Kiinalainen ravintoneuvonta keskittyy sairauksien ehkäisyyn ja terveyden tukemiseen. Se on yksi viidestä kiinalaisen lääketieteen keskeisestä terapiamuodosta, joihin kuuluvat akupunktio, rohtoterapia, qigong, tuina ja ravintoterapia.

Ruoka-aineet ovat kiinalaisessa hoidossa mietoja, mutta niillä on terapeuttista merkitystä. Kiinalaisessa lääketieteessä ruoat jaotellaan eri makujen mukaan: tulinen, makea, neutraali, hapan, karvas ja suolainen. Lisäksi ruoat luokitellaan lämpövaikutuksen perusteella: kylmä, viileä, neutraali, lämmin tai kuuma. Tällä tarkoitetaan, miten ruoat vaikuttavat kehoon, ei vain niiden valmistuslämpötilaa.

Lisäksi ruoka-aineet jaotellaan sen mukaan, mihin kehon toiminta-alueisiin ja meridiaaneihin ne vaikuttavat sekä vaikuttavatko ne esim. kehon pinnassa vai syvällä. Eli koululääketieteeseen verrattuna aivan erilainen näkökulma.

Eli jos lääkärin vastaanotolla ei saanut oikein apua oireisiin, voi kiinalaisen lääketieteen lääkärillä olla selkeä diagnoosi ja hoitokeinoja